Tekstityypit

Tekstityyppejä on viisi.

Tekstityyppi tarkoittaa tekstin pääasiallista esitystapaa: tekstit eroavat toisistaan siinä, miten asiat esitetään. Eroja voi olla esimerkiksi sanastossa ja lauserakenteissa.

Kun hahmottaa tekstin tyypin, on helpompi ymmärtää, mihin jokin teksti pyrkii. Lisäksi voi nähdä, mikä tehtävä kielen keinoilla tekstissä on – näin tekstiä voi ymmärtää syvällisemmin.

OHJAILEVA TEKSTITYYPPI

-          neuvoo ja käskee

-          käskymuodot, passiivi, välttämättömyyden ilmaisut

-          esim. ruokaresepti, ohje

KERTOVA TEKSTITYYPPI

-          kertoo tapahtumasarjan

-          aikamuoto usein imperfekti

-          esim. satu ja uutinen

KUVAILEVA TEKSTITYYPPI

-          kuvailee havainnollisesti

-          adjektiivit, kuvailevat verbit

-          esim. matkaesite, säätiedotus

ERITTELEVÄ TEKSTITYYPPI

-          selittää, vertailee, luokittelee

-          tarkastellaan esim. syy-seuraussuhteita

-          esim. oppikirjat

ARGUMENTOIVA TEKSTITYYPPI

-          pyrkii vaikuttamaan, esittää mielipiteitä, perustelee

-          usein vastakkainasetteluja, joissa punnitaan etuja ja haittoja

-          esim. yleisönosastokirjoitus, arvostelu

Tekstilajit

Tekstilaji määrittyy tekstin käyttötarkoituksen mukaan.

Tekstilajeja on olemassa rajattomasti.

Tekstilajit ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia.

Tekstilajeja ovat esimerkiksi

artikkeli

arvostelu

essee

kolumni

kommentti

käyttöohje

mielipidekirjoitus

muistio

ohjelmapuhe

pakina

pääkirjoitus

pöytäkirja

raportti

referaatti

reportaasi

tiedote

tutkielma

uutinen

vastine

Havaintoja kirjallisesta ilmaisusta

-          Ensinnäkin: Luitko ohjeen ja teitkö sitä, mitä pyydettiin?

-          Kirjoita palauttamiisi teksteihin koko nimesi (ja ohjausryhmäsi)

-          Asiatekstissä oikeisiin henkilöihin ei koskaan viitata pelkällä etunimellä

-          Äidinkielen teksteissä lyhenteet kirjoitetaan auki, esimerkiksi ym. = ynnä muuta

-          Puhekielisyyksiä – korjaa kirjakielisiksi!

o   Hänen mukaansa se ei varmasti ole hyvä, jos…

o   Hänen sisäistä tuotosta

o   Sä-passiivi:

-  Sinun täytyy itse olla tyytyväinen tekstiisi

-  Jos tekstiä ei lue itse ääneen, et voi tietää, onko teksti hyvää.

o   Semmoinen

o   Itellekki

o   Kaua

o   Tää

-          Korjattavaa kielessä:

o   Ikään kuin, ennen kuin, niin kuin = erikseen

o   Sillä lailla, samalla lailla, eri lailla, eri tavalla = erikseen

o   Varmastikaan = -kin/-kaan-/-kään yhdellä k:lla

o   Erilainen = yksi l

o   Aikamuoto: tulee tekemään > tekee + tarvittaessa tulevaisuuteen viittaava sana

o   Pronomini viittaa aina johonkin jo mainittuun: asiatekstiä ei voi aloittaa ”Hän sanoo…”, jos vielä ei ole mainittu ketään, johon ”hän” viittaa

o   Jonkin täytyy olla jotakin (tekstin täytyy olla uskottava, ei ”teksti täytyy olla uskottava”)

o   Erisnimet isolla alkukirjaimella, virke alkaa isolla alkukirjaimella

o   Pilkkusäännöt!

o   Yhdyssanat!

o   Aineistoon viitataan preesensissä!

o   Tarkkana se-sanan viittaussuhteissa! Onko selvää, mistä ”siitä” puhutaan? (Vrt. joka ja mikä, joilla selvä viittauskohde.) Esimerkiksi:  ”Ei riitä, että sanoo rakastavansa tekstiä, vaan sen on tultava sisältä.” Minkä sen? Tekstin? Rakastamisen? Sanomisen?

o   Kappalejako

Uutinen

Uutinen vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten, miksi?

Uutisen rakenne

Ensin kerrotaan tärkein asia, sitten taustoitetaan. Uutisen kolmiomaisen rakenteen vuoksi puhutaan uutiskärjestä - tärkeintä asiaa ei siis jätetä loppuun yllätykseksi vaan se kerrotaan heti kärkeen. Asiat selostetaan tärkeysjärjestyksessä, ei tapahtumajärjestyksessä (vrt. kertomus).

Uutisen tyyli

Uutinen kirjoitetaan objektiivisuuteen pyrkivällä otteella, mahdollisimman selvästi ja asiallisesti. Uutisen ohessa voi olla kainalojuttuna uutiskommentti, jossa otetaan kantaa uutiseen. Kaikki uutiset eivät pyri objektiivisuuteen - esimerkiksi urheilu-uutisissa voi olla värikkäitäkin kannanottoja.

Uutiskriteerit

- uutuus
- yllättävyys
- tärkeys
- kiinnostavuus
- läheisyys
- koskettavuus
- negatiivisuus

--> Ylittyykö uutiskynnys?



Lähteet:
http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/tied_uutinen.shtml (katsottu: 1.11.2012)
Särmä. Otava 2010.

Puhekielen ominaispiirteitä

- sanojen lyhentäminen
- vapaudet pronominien käytössä (mä, sie, se puhuttaessa ihmisestä)
- kongruenssinvastaisuudet (tytöt meni, sä-passiivi)
- artikkelimaiset täsmennyssanat (se vrt. englannin the)
- niinkuttelu
- tilannesidonnaisuus
- lauseet epätäydellisiä ja lyhyitä
- runsaasti partikkeleja ja pronomineja
- paljon täytesanoja (just, tota, se, yks...)
- paljon vahvikesanoja: sanotun tehostaminen ja lieventäminen (kyllä, ihan, tosi / alatyylissä kirosanat)
- paljon toistoa
- aloitetun lauseen keskeyttäminen
- sisältää vähemmän tietoa kuin vastaavan pituinen kirjoitettu teksti

Kieli

Kieli 

on sovittu, normitettu järjestelmä. Kielen tehtävänä on mahdollistaa

• oma ajattelu
• sosiaalinen kanssakäyminen
• tiedon siirtäminen

Äidinkieli

• lapsena omaksuttu kieli, lapsen ensimmäinen kieli

Kirjakieli

• virallinen, yleisesti hyväksytty normi
• noudattaa sovittuja oikeakielisyyssääntöjä
• kirjakieltä käytetään kirjoittamiseen (ts. kukaa ei puhu kirjakieltä)

Yleiskieli

• kaikkien ymmärrettävissä
• noudattaa sovittuja oikeakielisyyssääntöjä
• yleiskieltä käytetään virallisena puhuttuna kielimuotona

Puhekieli

• vaihtelee eri tilanteissa
• ei ole samalla tavalla normitettua kuin kirjakieli ja yleiskieli

Tuntitehtävä: Puhekielen määritelmiä

Puhekielessä sanat lyhennetään. Puhekielessä lainataan sanoja muista kielistä. Puhekielessä voidaan keksiä uusia sanoja.

Puhekieli on puhuttua tulkintaa, joka kertoo henkilön persoonallisuudesta. Puhekieli ei ole samanlaista kuin kirjakieli, esimerkiksi voi sisältää slangia, ja usein siinä käytetään kirosanoja. Puhekieltä käytetään eniten ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Puhekieltä ei käytetä kirjoissa.

Puhekieli on kielen suullisesti käytetty muoto. Sille on ominaista kirja- ja yleiskieltä vapaampi rakenne. Puhekieli on sekoitus erilaisia murteita ja slangeja. Esimerkiksi: "Tuletko? - Tuuks?". Käytämme puhekieltä hyvin aktiivisesti elämässämme.

Puhekieli on ajanmyötä kehittynyt oma kielen muoto, se ei vastaa lainkaan kirjakieltä. Puhekielessä käytetään paljon sanojen eri muotoja, joita ei käytetä kirjakielessä. Puhekieltä käytetään päivittäin, kun kommunikoimme muiden ihmisten kanssa.

Puhekieli on jokapäiväinen kommunikointitapa.
Se on yksinkertaisempi kuin kirjakieli.
Se on nopeaa kommunikointia.

Puhekieli on ajan saatossa muodostunut, hyväksi koettu kommunikointiväline. Puhekielen muoto vaihtelee alueittan esim. murteiden vaikutuksissa. Puheen kohde tai tilanne vaikuttaa siihen miten puhekieltä puhutaan.

Denotaatio ja konnotaatio

Denotaatio eli denotatiivinen merkitys = sanan perusmerkitys

Esimerkiksi omena = hedelmä

Konnotaatio eli konnotatiivinen merkitys = sanan sivumerkitys

Esimerkiksi omena
- Raamatun luomiskertomus, aataminomena
- Lumikki
- Lahjonta (opettajalle omena)
- New York
- Apple (tuotemerkki)...

Konteksti

(lat. contextus = yhteys: yksittäisen ilmiön yhteys kokonaisuuteen, jonka osa se on)

Konteksti tarkoittaa asiayhteyttä.

Kontekstia voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

Fyysinen konteksti
Kirjoitusajan konteksti
Lukijan konteksti
Ideologinen konteksti eli tekstin maailmankuva (yhteys laajempaan ajattelutapaan)

Media

lat. medium – media

- tiedonvälitys

- tiedotusvälineet (lehdistö, radio, televisio, internet)

- tiedonvälityksen ammattilaiset (toimittajat)

- julkinen media / kaupallinen media

- perinteinen media / sosiaalinen media

- media / taide ?

Medialla on

- omistajat ja tuotanto (rahoittajat, mainostajat, toimittajat, ohjaajat, näyttelijät, kuvaajat, leikkaajat jne.)

- jakelukoneisto (radio- ja televisiokanavat, lehdet, elokuvateatterit, tietoverkot jne.)

- kuluttajat (vastaanottajat, katsojat, yleisöt)

Mediakokemus on aina vuoropuhelua oman itsen ja mediatekstin kanssa

→ olipa kyse faktasta tai fiktiosta, vastaanottaja vertaa mediatekstin sisältöjä omiin näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa

→ ihmiset tapaavat etsiä ympäristöstään sellaista informaatiota, joka tukee heidän omia ennakkokäsityksiään

→ media tuottaa heijastuspintoja minäkuvalle (identiteetin rakentaminen: media apuna / ohjailijana)

Sosiaalisen median pohdintaa

PALAUTA VIIMEISTÄÄN VIIMEISELLE OPPITUNNILLE. TEHTÄVÄ PALAUTETAAN TULOSTETTUNA. MUISTA LAITTAA MUKAAN OMA NIMESI.

Kirjoita kolmiosainen pohtiva teksti sosiaalisesta mediasta. Älä tyydy vastaamaan mekaanisesti tehtävänannon kysymyksiin vaan kirjoita kustakin tehtävänannosta noin sivun mittainen eheä ja ymmärrettävä teksti (ei ranskalaisia viivoja!). Voit kirjoittaa tekstin käsin isoruutuiselle konseptille tai koneella (fonttikoko 12, riviväli 2). Laita oma nimesi, ohjausryhmäsi ja kurssikoodi oikeaan yläkulmaan.

1) Mitä tarkoitetaan sosiaalisella medialla? Anna esimerkkejä sosiaalisen median verkkoyhteisöistä ja

-sivustoista. Miksi ja millaisiin tarkoituksiin sosiaalista mediaa käytetään? Pohdi verkkoyhteisöjen ja

-sivustojen vahvuuksia ja heikkouksia. Miten käyttäjä voi pitää yhteyttä muihin? Miten hän voi vaikuttaa sisältöihin? Miten avoin käyttäjä voi olla? Miten tasavertaisia käyttäjät ovat?

2) Miten sinä käytät sosiaalista mediaa? Mitä sivustoja käytät ja miksi? Jos et käytä sosiaalista mediaa, pohdi kirjoituksessasi syitä siihen.

3) Tutustu blogiin tai keskustelupalstaan. Valitse toinen tehtävänannoista:

a) Valitse jokin sinua kiinnostava blogi.

Laita otsikoksi blogin nimi.

Mitä blogi käsittelee? Millaista kieltä kirjoittaja käyttää? Pitääkö kirjoittaja blogia omalla nimellään vai nimimerkillään, ja mitä tietoja hän antaa itsestään?

Mitä tehtäviä blogin pitämisellä voi olla? Voisitko sinä kirjoittaa blogia? Miksi ja millaista?

b) Valitse joltakin keskustelupalstalta yksi sinua kiinnostava viestiketju.

Laita otsikoksi keskustelupalstan osoite ja viestiketjun nimi. Mikä on keskustelun aihe? Määrittele, mille kohderyhmälle keskustelu on suunnattu, ja erittele keskustelun kielenkäyttöä.

Mikä saisi sinut kirjoittamaan keskustelupalstalle? Pitäisikö verkkokeskustelu mielestäsi sallia vain omalla nimellä? Perustele.

ÄI1.4 Kurssiaikataulu

Äi1.4 Kieli, tekstit ja vuorovaikutus

1 pe 3.10.	Mitä kieli on, kielen tehtävät, mitä kielenhuolto on
2 ma 6.10.	Lehtitekstejä
3 ke 8.10.	– ” –
4 pe 10.10.	Johdanto
	SYYSLOMA
5 ma 20.10.	Media
6 ke 22.10.	Denotaatio, konnotaatio, konteksti
7 pe 24.10.	Puhekielen ja kirjakielen eroja
8 ma 27.10.	– ” –
9 ke 29.10.	– ” –
10 pe 31.10.	Tekstilajit ja tekstityypit
11 ma 3.11.	– ” –
12 ke 5.11.	Referaatista
13 pe 7.11.	Kirjoitetaan referaatti
14 ma 10.11.	Kirjallisuusesseestä Ryhmäkeskustelu
15 ke 12.11.	– ” –
16 pe 14.11.	Referaattien palautus, kielenhuoltoa
17 ma 17.11.	RO 13.20–13.50 Kielenhuoltoa
18 ke 19.11.	Kertaus