perjantai 31. lokakuuta 2014

Havaintoja kirjallisesta ilmaisusta



-          Ensinnäkin: Luitko ohjeen ja teitkö sitä, mitä pyydettiin?

-          Kirjoita palauttamiisi teksteihin koko nimesi (ja ohjausryhmäsi)

-          Asiatekstissä oikeisiin henkilöihin ei koskaan viitata pelkällä etunimellä

-          Äidinkielen teksteissä lyhenteet kirjoitetaan auki, esimerkiksi ym. = ynnä muuta

-          Puhekielisyyksiä – korjaa kirjakielisiksi!
o   Hänen mukaansa se ei varmasti ole hyvä, jos…

o   Hänen sisäistä tuotosta

o   Sä-passiivi:

-  Sinun täytyy itse olla tyytyväinen tekstiisi

-  Jos tekstiä ei lue itse ääneen, et voi tietää, onko teksti hyvää.

o   Semmoinen

o   Itellekki

o   Kaua

o   Tää

-          Korjattavaa kielessä:
o   Ikään kuin, ennen kuin, niin kuin = erikseen
o   Sillä lailla, samalla lailla, eri lailla, eri tavalla = erikseen
o   Varmastikaan = -kin/-kaan-/-kään yhdellä k:lla
o   Erilainen = yksi l
o   Aikamuoto: tulee tekemään > tekee + tarvittaessa tulevaisuuteen viittaava sana
o   Pronomini viittaa aina johonkin jo mainittuun: asiatekstiä ei voi aloittaa ”Hän sanoo…”, jos vielä ei ole mainittu ketään, johon ”hän” viittaa
o   Jonkin täytyy olla jotakin (tekstin täytyy olla uskottava, ei ”teksti täytyy olla uskottava”)
o   Erisnimet isolla alkukirjaimella, virke alkaa isolla alkukirjaimella
o   Pilkkusäännöt!
o   Yhdyssanat!
o   Aineistoon viitataan preesensissä!
o   Tarkkana se-sanan viittaussuhteissa! Onko selvää, mistä ”siitä” puhutaan? (Vrt. joka ja mikä, joilla selvä viittauskohde.) Esimerkiksi:  ”Ei riitä, että sanoo rakastavansa tekstiä, vaan sen on tultava sisältä.” Minkä sen? Tekstin? Rakastamisen? Sanomisen?
o   Kappalejako

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.